Dear Tony,
Piti kirjoittaa yhdestä jutusta, joka on tehnyt minut todella iloiseksi viime aikoina, mutta säästän sen ehkä maanantaihin asti. Kerron sen sijaan asiasta, joka on herättänyt minussa viime päivinä syvää haikeutta. Tony Blair eroaa tänään Britannian pääministerin tehtävistä. Aika tarkalleen kahden tunnin päästä päättyy yksi merkittävä aikakausi Euroopan ja etenkin Iso-Britannian lähihistoriassa. En voi väittää, että ihailisin Blairin politiikkaa aivan vilpittömästi, varsinkaan joitain hänen ulkopoliittisia linjauksiaan. Vaikka voinkin luvata, että Brownin kauden myötä odotettavissa on EU-UK-suhteiden heikkenemistä entisestään. Mutta takaisin Tonyyn. Karismaattisempaa ja valovoimaisempaa poliitikkoa tältä planeetalta on vaikea löytää. Hänen esiintymistään on aina ilo seurata, vaikka se liittyisikin hänen ehkä ainoaan virheeseen, Irakin sotaan. Toivon, että miehestä tullaan muistamaan muutakin kuin tiivis yhteistyö Hirmumyrsky Georgen kanssa. Tulevaisuudessa tulemme varmasti, tai ainakin toivoakseni, näkemään Tonyn vielä monessa merkittävässä paikassa ja tehtävässä. Ehkä tässä on mies, joka pystyy tuomaan rauhan Lähi-Itään, tai jotain lähes yhtä merkittävää. Aika ja Tony näyttävät kuinka käy.